Kiltti lapsi

Kuudesluokkalainen tyttö hyppää taksista pihalle, huikkaa kuskille kiitos ja nappaa lehden laatikosta. Sisällä hän jättää lehden sekä historian kokeen täysin pistein pöydälle ja painuu omaan huoneeseensa. Tyttö siivoaa pikaisesti ja lukee läksynsä. Kolmen päivän päästä on koe, siihen voisi alkaa kertaamaan, hän ajattelee. Hän kuuntelee samalla hiljaista keskustelua, joka kantautuu keittiöstä. Kohta ääni korottuu, ovi pamahtaa, ja tytön mielessä häivähtää ajatus: Olenko tehnyt jotain väärää? Tyttö istuu hiljaa huoneensa lattialla ja käy läpi mielessään viime päivien keskustelut vanhempiensa kanssa. Tyttö punnitsee parhaaksi vaihtoehdoksi olla jatkossa vain vielä hiljaisempi, vähäsanaisempi ja näkymättömämpi. Hän ei halua vahingossakaan olla vaivaksi. Hän valitsi elämäntehtäväkseen olla mahdollisimman helppo ja kiltti lapsi, joka ei tuota ongelmia kenellekään.

Jossain vaiheessa joku pieni valhe pääsi liian tärkeälle paikalle mielessäni, jossa se pääsi kasvamaan ja tekemään tuhoa. Uskoin loppujen lopuksi, että minun täytyy ansaita oikeuteni olla olemassa. Pelkäsin, että joku loukkaantuu sanoistani, ja elämäni suurin katastrofi olisi ollut se, että ihmiset olisivat pettyneitä minuun. Itsetuntoni rakentui alusta asti hataralle pohjalle.

En nähnyt enkä ymmärtänyt silloin, millaista tuhoa vihollinen oli päässyt elämässäni tekemään. Hyvän valehtelijan tunnistaa siitä, että valheita luulee todeksi. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. (Joh 10:10) Paholainen on mestari niissä kaikissa. Kun uskalsin kertoa asioistani muille, aloin tunnistamaan valheita ajatuksistani. Toiset ihmiset voivat toimia peilinä ajatuksilleni ja puhua elämääni totuutta vasta sitten, kun uskallan tulla näkyväksi heille omien asioideni kanssa. En ollut aiemmin kertonut juuri lainkaan muille elämästäni, sillä ajattelin, että en halua olla vaivaksi. Ei täällä ole tarkoitus yrittää pärjätä yksin. Meillä on ihmisiä ympärillämme, jotta voimme tukeutua heihin ja kertoa heille kaikista asioista.

Tarvitsen Jumalaa, jotta Hän valaisee sydämeni ja osoittaa sieltä valheet. En halua elää valheessa missään asiassa, en edes ajatuksissani itseäni kohtaan. Jeesus anna Sanasi olla mun elämässä niin runsas, että kaikessa vaeltaisin totuudessa.

Jeesus tietää miltä ahdistus tuntuu. Hän kävi kaiken sen läpi mennessään ristille, mutta Jeesus ei koskaan tehnyt syntiä eikä Hän koskaan uskonut itsestään valheita. Hän eli kaikessa totuudessa. Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jes 53:4-5) Jeesus nousi ylös kuolleista! Hän voitti paholaisen vallan täysin! Paholainen voi  enää ainoastaan vain härnätä ja se pakenee, kun vain sanomme nimen "Jeesus".

Nyt tiedän oman arvoni. Tiedän, että minun ei tarvitse ansaita paikkaani elää. Olen Jumalan kuvaksi luotu, arvokas ja ainutlaatuinen. Samalla tiedän, että olen omassa voimassani täysin heikko, en pysty yksin vastustamaan syntiä, vaan tarvitsen Jeesusta! Olen edelleen keskeneräinen, mutta Jeesuksessa saan olla ehjä. Hän on pelastajani, auttajani ja voimani!

 Suvi